Tähän aikaan vuodesta sosiaalisen median newsfeedit täyttyvät loman lähestymisestä, alkamisesta ja viettämisestä kertovista pläjäyksistä. Samaa laulua visertää myös erinäköiset whatsapp-ringit. Aamujunassa poikkeuksellisen aurinkoista silhuettia katsellessa tuli asiaa pohdittua. Miksi loma on niin odotettu ja mihin sitä oikeastaan tarvitaan?
Teema lienee loppuun kaluttu, mutta tänä kesänä itseni yllätti lähinnä syyt minkä tähren lomaa odotan. Vuosittaisen pidemmän hengähdystauon odotukseen liittyy yleensä kaipuu päästä pois päivätyön tekemisestä. Omalla kohdallani kesäkuun alussa tehty peliliike vaihtaa pulpetin paikkaa on kuitenkin tänä vuonna tehnyt tilanteen nurinkuriseksi. Töiden osalta toivoisi, että voisi oikeasti laittaa lapaset tiukasti ranteesta kireelle ja ryhtyä painamaan businessta. Mutta… Suomi lomailee. Tällä hetkellä asioiden edistämiseksi joka keissistä puuttuu joku persoona, jolta kaivattaisiin asiantuntemusta, päätöstä tai vain mielipidettä. No… Kunnioitan tilannetta ja teen syksyn taisteluita valmistelevia toimia: terotan luistimia, laitan uudet erkat lapaan ja ehkä jopa pesen ne onnea tuovat pelisukat. Syksyllä sitten ready-to-rock!
Edellä kirjoitettu ei kuitenkaan tarkoita, etten kaipaisi lomaa. Itse asiassa enemmän kuin monena muuna vuonna. Ne surullisen kuuluisat ruuhkavuodet, joissa pitää samaan aikaan tehdä lapsia, ostaa rempattava omakotitalo ja pässinpäänä lähteä vielä tiukalle kuntokuurille ”vähän kokeilee”. Liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän. Alkaakohan se olla aika omalla kohdallakin nostaa kohta käsi ylös ja liukua vaihtoaitioon. Pahaa se tekisi myöntää. Fyysinen väsymys on ymmärrettävää ja yhden edellisen erinomaisen kollegan sanoin ”asennekysymys”. Olo on kuitenkin jotenkin harvinaisen ryytynyt klo 5.50 herätyksiin, jonka jälkeen lähtee päivittäinen ruletti töitä, perheen hyvinvoinnin edistämistä, koiran ulkoilutusta, kodinhoitoa, remppajuttujen organisointia yms. Heti kello 22 jälkeenhän sitä on aikaa itselle ja parisuhteelle. Voiko valittaa, koska on itse tätä kaikkea halunnut ja päättänyt näihin lähteä?
Mielestäni voi valittaa. Mielipiteeni ei kuitenkaan ole näin suorasukainen. Olen päättänyt, että jos jostain valitan niin asialle tulee tehdä jotain. Päätöksistä päästäänkin valintoihin. Ne ovatkin sitten huomattavasti vaikeampia tapauksia. Valintaan liittyy aina se ikävä puoli, että jostain pitää luopua. Esimerkiksi auton hankinta. Itse pidän itse valintaprosessia mielenkiintoisimpana vaiheena. Sitten kun se oma valinta MMM-merkkisestä kaunokaisesta (kunhan se on musta) nököttää pihassa, sen valinnan kanssa tulisi elää ja muista vaihtoehdoista sillä hetkellä on luovuttu. Ihminen on aika huono luopumaan ylipäätään mistään. Valintoja vaikeuttaa myös kustannustekijät. Olisinhan minäkin voinut remonttini teettää täysin muilla tai maksaa viikoittaisista ruuanlaitosta jollekin ulkopuoliselle. Maallisen mammonan antamat realiteetit ja piheys usein tulevat tässä myös kuvioon. Olisiko sittenkin helpompi vain valittaa? J
Miten tämä liittyikään loma-päivityksiin? Ilmeiset syyt loman tarpeeseen on olemassa. Pääsee pois arkirutiineista ja vauhdin sokaisema kaventunut näkökenttä leviää jälleen. Viikkojen tauko eteenpäin väkisin vierivästä pallosta antaa yleensä mahdollisuuden hengähdystaukoon, jossa voi muusta harmaasta kohinasta erottaa niitä isompia ääniä, joihin tulisi oikeasti keskittyä. Teen poikkeuksen tänä vuonna ja seuraan työpostejani aktiivisemmin. Saatan jopa avata työkoneen tarvittaessa pienestäkin tarpeesta. Mutta lupaan keskittyä valintoihin, en valitukseen. Luovun jostakin, koska selkeästi ”enemmän on enemmän” on tullut oman jaksamiseni suhteen tiensä päähän. Toivon löytäväni aikaa harrastuksille ja kello kaulassa juoksemiselle. Toivon loman tuovan kaivattua selkeyttä sumentuneeseen horisonttiin. Nyt kuitenkin vielä pari viikkoa työputkea pohjille ja sitten jalka pois kaasujalalta.
Mahtavaa ruuhkataukoa kaikille lomailijoille ja sen aloittaville!
